Q. HORATIUS FLACCUS • OPERA ET COMMENTARII
CARM. ICARM. IICARM. IIICARM. IVCARM. SAEC.EP.SERM. ISERM. IIEPIST. IEPIST. IIA. P.

index verborum


A  B  C  D  E  F  G  H  I  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  X  Z  

primae verbi litterae:  

ego, in 116 versibus

25 misit furentem: nunc ego mitibus  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina I, XVI 
11 discernunt avidi. non ego te, candide Bassareu,  ŪŨ|ŪUUŪ||ŪUUŪ||ŪUUŪ|UŨ ascl. mai. Carmina I, XVIII 
cantharis, Graeca quod ego ipse testa  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina I, XX 
atqui non ego te tigris ut aspera  ŪŨ|ŪUUŪ||ŪUUŪ|UŨ ascl. min. Carmina I, XXIII 
26 dicet bibendi? non ego sanius  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina II, VII 
ducet ruinam. non ego perfidum  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina II, XVII 
urbis relinquam. non ego, pauperum  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina II, XX 
sanguis parentum, non ego, quem vocas,  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina II, XX 
33 Marti redonabo. illum ego lucidas  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina III, III 
18 captiva pubes: ‘signa ego Punicis  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina III, V 
21 derepta vidi, vidi ego civium  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina III, V 
42 singulos eheu lacerant: ego illis  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, XI 
14 exiget curas: ego nec tumultum  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, XIV 
27 non ego hoc ferrem calidus iuventa  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, XIV 
21 parcentis ego dexteras  ŪŨ|ŪUUŪ|UŨ glyc. Carmina III, XIX 
quam per exactos ego, laetus, annos  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, XXII 
terruit mannos. ego cui timebo  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, XXVII 
18 pronus Orion? ego quid sit ater  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, XXVII 
vitabit Libitinam. usque ego postera  ŪŨ|ŪUUŪ||ŪUUŪ|UŨ ascl. min. Carmina III, XXX 
37 nocturnis ego somniis  ŪŨ|ŪUUŪ|UŨ glyc. Carmina IV, I 
27 nubium tractus: ego apis Matinae  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina IV, II 
69 Carthagini iam non ego nuntios  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina IV, IV 
41 nupta iam dices ‘ego dis amicum,  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina IV, VI 
30 celata virtus. non ego te meis  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina IV, IX 
22 velox merce veni: non ego te meis  ŪŨ|ŪUUŪ||ŪUUŪ|UŨ ascl. min. Carmina IV, XII 
25 o ego non felix, quam tu fugis, ut pavet acris  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epodi, XII 
24  ast ego vicissim risero.  ŨŪ́¦UŪ|ŨŪ́¦UŨ dim. iamb. acat. Epodi, XV 
74 vectabor umeris tunc ego inimicis eques,  ŨŪ́¦UŪ|Ũ¦¦Ū́¦Ũ¦¦Ū|UŪ́¦UŨ trim. iamb. acat. Epodi, XVII 
15 quo rem deducam. si quis deus ‘en ego’ dicat  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, I 
79 semper ego optarim pauperrimus esse bonorum.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, I 
103 frontibus adversis conponere: non ego avarum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, I 
54 hoc amat et laudat: ‘matronam nullam ego tango,’  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
69 diceret haec animus ‘quid vis tibi? numquid ego a te  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
119 non ego; namque parabilem amo venerem facilemque.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
39 primum ego me illorum, dederim quibus esse poetis,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
56 quo personatus pacto pater. his, ego quae nunc,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
70 non ego sim Capri neque Sulgi: cur metuas me?  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
91 infesto nigris: ego si risi, quod ineptus  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
129 absterrent vitiis. ex hoc ego sanus ab illis  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
136 occurram; hoc quidam non belle: numquid ego illi  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
137 inprudens olim faciam simile?’ haec ego mecum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
hic ego propter aquam, quod erat deterrima, ventri  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, V 
30 hic oculis ego nigra meis collyria lippus  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, V 
44 nil ego contulerim iucundo sanus amico.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, V 
48 lusum it Maecenas, dormitum ego Vergiliusque;  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, V 
82 hic ego mendacem stultissimus usque puellam  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, V 
101 non ego; namque deos didici securum agere aevom  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, V 
58 non ego me claro natum patre, non ego circum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
62 esse in amicorum numero. magnum hoc ego duco,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
87 mercedes sequerer; neque ego essem questus. at hoc nunc  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
110 hoc ego commodius quam tu, praeclare senator,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
122 ad quartam iaceo; post hanc vagor aut ego lecto  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
maluit esse deum. deus inde ego, furum aviumque  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VIII 
‘noris nos’ inquit; ‘docti sumus.’ hic ego ‘pluris  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IX 
25 mollius? invideat quod et Hermogenes, ego canto.’  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IX 
28 omnis conposui.’ ‘felices. nunc ego resto.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IX 
42 et praecedere coepit; ego, ut contendere durum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IX 
76 inclamat voce, et ‘licet antestari?’ ego vero  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IX 
39 atque ego cum graecos facerem, natus mare citra,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, X 
45 diffingit Rheni luteum caput, haec ego ludo,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, X 
56 inventore minor; neque ego illi detrahere ausim  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, X 
84 non ego; nam satis est equitem mihi plaudere, ut audax,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, X 
95 conpluris alios, doctos ego quos et amicos  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, X 
74 decoqueretur holus, soliti. quidquid sum ego, quamvis  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, I 
100 iurgatur verbis: ego vectigalia magna  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, II 
112 quo magis his credas, puer hunc ego parvus Ofellum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, II 
116 ‘non ego’ narrantem ‘temere edi luce profesta  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, II 
127 quantum hinc inminuet? quanto aut ego parcius aut vos,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, II 
33 siquid Stertinius veri crepat, unde ego mira  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
62 ‘mater, te appello’ clamantibus. huic ego volgus  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
87 frumenti quantum metit Africa. ‘sive ego prave  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
205 ‘verum ego, ut haerentis adverso litore navis  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
235 cenem ego; tu piscis hiberno ex aequore verris.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
236 segnis ego, indignus qui tantum possideam; aufer,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
302 insanire putas? ego nam videor mihi sanus.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
73 hanc ego cum malis, ego faecem primus et allec,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, IV 
60 o rus, quando ego te adspiciam quandoque licebit  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VI 
40 tu cum sis quod ego et fortassis nequior, ultro  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VII 
72 ‘non sum moechus’ ais. neque ego hercule fur, ubi vasa  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VII 
80 vester ait, seu conservus, tibi quid sum ego? nempe  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VII 
96 qui peccas minus atque ego, cum Fulvi Rutubaeque  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VII 
102 nil ego, si ducor libo fumante: tibi ingens  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VII 
20 F. summus ego et prope me Viscus Thurinus et infra,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VIII 
51 erucas viridis, inulas ego primus amaras  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VIII 
67 tene, ut ego accipiar laute, torquerier omni  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VIII 
27 restat ut his ego me ipse regam solerque elementis.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, I 
21 haec ego procurare et idoneus imperor, et non  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, V 
34 hac ego si conpellor imagine, cuncta resigno:  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, VII 
10 sic ego maioris fugiens opprobria culpae,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, IX 
tu nidum servas, ego laudo ruris amoeni  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, X 
certemus – spinas animone ego fortius an tu  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIV 
10 rure ego viventem, tu dicis in urbe beatum –  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIV 
42 Nimirum hic ego sum; nam tuta et parvola laudo  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XV 
32 vir bonus et prudens dici delector ego ac tu.'  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XVI 
19 ‘scurror ego ipse mihi, populo tu: rectius hoc et  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XVII 
23 dux reget examen. Parios ego primus iambos  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIX 
32 Hunc ego, non alio dictum prius ore, Latinus  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIX 
37 Non ego ventosae plebis suffragia venor,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIX 
39 non ego nobilium scriptorum auditor et altor,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIX 
45 te solum, tibi pulcher.” Ad haec ego naribus uti  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIX 
111 ipse ego, qui nullos me adfirmo scribere versus,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, I 
250 clarorum adparent. nec sermones ego mallem  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, I 
84 plerumque et risu populum quatit: hic ego rerum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, II 
199 pauperies inmunda domus procul absit: ego utrum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, II 
35 nesciet: hunc ego me, si quid componere curem,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
42 ordinis haec virtus erit et venus, aut ego fallor,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
55 Vergilio Varioque? ego cur, adquirere pauca  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
87 cur ego si nequeo ignoroque poeta salutor?  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
153 tu, quid ego et populus mecum desideret, audi,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
234 non ego inornata et dominantia nomina solum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
272 ne dicam stulte, mirati, si modo ego et vos  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
301 tonsori Licino conmiserit. o ego laevus,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
351 verum ubi plura nitent in carmine, non ego paucis  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
409 quaesitum est: ego nec studium sine divite vena  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
416 nunc satis est dixisse ‘ego mira poemata pango;  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
450 fiet Aristarchus; non dicet ‘cur ego amicum  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 

Ad graece scripta legenda typus graecus extrahe


GAI M. SEVER • MMDCCLX • MMDCCLXVII