Q. HORATIUS FLACCUS • OPERA ET COMMENTARII
CARM. ICARM. IICARM. IIICARM. IVCARM. SAEC.EP.SERM. ISERM. IIEPIST. IEPIST. IIA. P.

index verborum


A  B  C  D  E  F  G  H  I  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  X  Z  

primae verbi litterae:  

sibi, in 51 versibus

13 crescit indulgens sibi dirus hydrops  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina II, II 
49 atqui sciebat, quae sibi barbarus  ŨŪ¦UŪ¦Ũ||ŪUU|ŪUŨ alc. 11 Carmina III, V 
19 Medus infestus sibi luctuosis  ŪU¦ŪŨ|Ū¦¦UUŪ|UŪŨ sapph. min. Carmina III, VIII 
21 quanto quisque sibi plura negaverit,  ŪŨ|ŪUUŪ||ŪUUŪ|UŨ ascl. min. Carmina III, XVI 
Qui fit, Maecenas, ut nemo, quam sibi sortem  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, I 
32 aiunt, cum sibi sint congesta cibaria: sicut  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, I 
75 quis humana sibi doleat natura negatis.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, I 
20 quam sibi non sit amicus, ita ut pater ille, Terenti  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
52 esse, daret quantum satis esset nec sibi damno  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
112 quid latura sibi, quid sit dolitura negatum,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
121 Gallis, hanc Philodemus ait sibi, quae neque magno  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, II 
19 sic inpar sibi. nunc aliquis dicat mihi ‘quid tu?  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, III 
127 ‘Chrysippus dicat: sapiens crepidas sibi numquam  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, III 
35 excutiat sibi, non hic cuiquam parcet amico  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
127 exanimat mortisque metu sibi parcere cogit,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, IV 
34 sic qui promittit civis, urbem sibi curae,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
85 nec timuit, sibi ne vitio quis verteret, olim  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
96 optaret sibi quisque, meis contentus honestos  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, VI 
77 detereret sibi multa, recideret omne quod ultra  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones I, X 
23 cum sibi quisque timet, quamquam est intactus, et odit.’  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, I 
108 ad casus dubios fidet sibi certius? hic qui  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, II 
94 ipse videretur sibi nequior. ‘omnis enim res,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
270 reddere certa sibi, nihilo plus explicet ac si  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
304 gnati infelicis, sibi tunc furiosa videtur?  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, III 
35 nec sibi cenarum quivis temere arroget artem,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, IV 
61 ‘quid tamen ista velit sibi fabula, si licet, ede.’  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, V 
69 nil sibi legatum praeter plorare suisque.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, V 
35 Roscius orabat sibi adesses ad Puteal cras.’  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VI 
83 quisnam igitur liber? sapiens sibi qui imperiosus,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VII 
82 quod sibi poscenti non dentur pocula, dumque  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Sermones II, VIII 
61 nil conscire sibi, nulla pallescere culpa.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, I 
21 dum sibi, dum sociis reditum parat, aspera multa  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, II 
quis sibi res gestas Augusti scribere sumit?  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, III 
43 mittam’; post paulo scribit sibi milia quinque  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, VI 
11 ad mare descendet vates tuus et sibi parcet  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, VII 
79 et sibi dum requiem, dum risus undique quaerit,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, VII 
56 saepe periscelidem raptam sibi flentis, uti mox  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XVII 
22 non aliena meo pressi pede. Qui sibi fidet  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae I, XIX 
83 vel quia nil rectum, nisi quod placuit sibi, ducunt,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, I 
165 et placuit sibi, natura sublimis et acer;  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, I 
198 ut sibi praebentem nimio spectacula plura;  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, I 
28 perdiderat. post hoc vehemens lupus et sibi et hosti  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, II 
81 ingenium, sibi quod vacuas desumpsit Athenas  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, II 
96 quid ferat et qua re sibi nectat uterque coronam:  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Epistulae II, II 
119 aut famam sequere aut sibi convenientia finge  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
122 iura neget sibi nata, nihil non adroget armis.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
127 qualis ab incepto processerit, et sibi constet.  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
182 ipse sibi tradit spectator: non tamen intus  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
240 ex noto fictum carmen sequar, ut sibi quivis  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
254 primus ad extremum similis sibi: non ita pridem,  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 
339 ne quodcumque volet poscat sibi fabula credi  Ū́UU|Ū́¦¦UU|Ū¦¦́UU|Ū́¦¦UU|Ū́UU|Ū́Ũ her. Ars Poetica, I 

Ad graece scripta legenda typus graecus extrahe


GAI M. SEVER • MMDCCLX • MMDCCLXVII